Vuokatin leiriltä kotiuduttuani ehdin lepäillä pari päivää syysloman merkeissä, mutta sitten jatkui myllytys. Puhtaat urheiluvaatteet taas laukkuun, sukset pussiin, sauvat putkeen, suksiboksi auton katolle ja auto käyntiin, suuntana Saariselkä ja sen ensilumenlatu. Reissuun lähdettiin porukalla minä, Severi, Teemu ja kujettajana/kokkimestarina Tiina-äiti.
Keskiviikosta lauantaihin oli aikaa hiihdellä ja hiihtoa tulikin harrastettua, kilometrejä tuli arviolta noin 130 neljän päivän lenkit yhteen laskettuna, tunteja ladulla kului 11, lisäksi hölkkäilyä, pientä kuntopiiriä ja muuta liikuntaa. Majoituimme mukavassa pienessä honkarivitalossa nimeltä Pökkömaja (B), ja ainakin minä olen tyytyväinen majoituksen tasoon. Neljällä hengellä sinne mahtui hyvin ja kämppään kuului oma sauna, joten lenkin jälkeen oli hyvä sulatella varpaat ja kuuraparta pois. Pakkastahan oli päivittäin kymmenisen astetta, mikä tuntuikin ensialkuun hyvin kylmältä, mutta pian siihen tottui. Ja koska kokkaus tapahtui leirille tyypillisesti itse, oli käyttöä myös keittiölle. Nälkää ei tarvinnut kärsiä.
 |
| Pökkömaja (edessä oleva on autokatos...) |
Harjoitusohjelman puolesta keskiviikkona oli lyhyt hiihtolenkki, joka tehtiin pimeässä. Latua ei ollut valaistu kuin osittain, mikä tarjosi pienen jännitysmomentin: eihän meillä ollut tietoa reitin kulusta ja välillä ajamattomalla ladulla täytyi ihan kunnolla siristellä ettei ajautunut paanalta sivuun. Yhtäkaikki oli mukava päästä suksille taas.
Torstaina ladulle käpsyteltiin jo aamusta ja ohjelmassa oli 45 minuutin pätkä ala-vk:lla, sekä verryttelyt päälle. Keli oli niin hyvä, että hiihtoa kertyi kaksi ja puoli tuntia, kun lämpötila nousi lumisateen taas alkaessa. Samaan syssyyn tuli testattua uudet sukset kovemmalla pakkasella... eikä tarvinnut pettyä! Iltapäivällä suksittiin perinteisellä tyylillä ja suksi piti hyvin, hyvä niin.
Perjantain lenkki oli pitkä, kolme tuntia rauhallista hiihtoa ja koska latua oli tullut lisää (yhteensä reilu 5km), oli hiihtelykin yhä mielekästä. Mäkeä oli nyt reilusti ja erilaisia jyrkkyysasteitakin löytyi ihan joka lähtöön, joten erilaisia nousutekniikoita pääsi harjoittamaan hyvin heti alkukauteen, tärkeintä tietenkin muistaa riittävän rauhallinen vauhti varsinkin ylämäessä! Pitkän hiihdon päälle tottumattomissa jaloissa tuntui vähän, mutta muutama minuutti Pekka Pulkkisen liikkuvuusharjoitteita ja venyttelyä sai jumit auki ennen kuin niitä kunnolla syntyikään. Iltapäivällä juostiin vastapainona monille hiihtolenkeille ja sen perään rentouttava tuokio kylpylässä porealtaissa lilluen. Nautinnollista!
Lauantaiaamulle oli reipasta hiihtoja, neljä kertaa 10 minuuttia vauhtikestävyyttä. Tekniikka löytyi pikkuhiljaa, kun sukset alkoivat taas käydä tutuiksi kesäkauden jälkeen. Mutta lenkin jälkeen oli jo pieni kiireenpoikanen päästä lähtemään takaisin Kuusamoon. Siispä pikasuihku, pakkaus, välipala ja autoon. Sunnuntaihin saakka olisi tehnyt mieli jäädä, mutta kuljettaja-kokkiamme kaivattaisiin vaalilautakunnassa kunnallisvaalien touhuissa. Jouduimme siis palaamaan tänne etelän lämpöön, lähes lumettomille seuduille, ja jättämään kauniit Saariselän maisemat luminietoksineen (Kuukauden päästä Saariselällä avataan hiihtosuunnistuksen kisakausi. Lunta on ainakin riittävästi, sillä sitä oli jo nyt maassa sama määrä kuin viimeksi kisojen aikaan). Toki täytyy myöntää, että kun sunnuntaina lähdin pitkälle sauvakävelylenkille, olivat selkä ja jalat hivenen väsyneet (Onneksi maanantai toi hieronnan tullessaan).
Hiljalleen alkaa taas tuntua siltä, että harjoittelu sujuu, kenties jatkossakin jotenkin, kun edessä on kaksi leiriviikkoa, ensin Pyhätunturilla seuran hiihtoleiri ja sitten Levillä liiton nuorten talenttiryhmän hisuleiri. Ainut ongelma on tuo koulupuoli... kaksi viikkoa poissa yhtä kyytiä ei välttämättä lupaa hyvää sille saralle. Mutta ennenkin on sentään pärjätty, vaikka onkin vähän omia lomailtu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti