Joululomalla

Armeijassa eivät onnen lahjat käy aina tasan. Toiset viettävät aitojen sisässä juhlapyhät, toiset ovat tuolloin kotilomilla. Henkilöstä riippuu, kumpi on se toivottu tilanne, mutta itse en pannut pahakseni, kun kävi ilmi, että saan viettää joulun ja uuden vuoden kotona. Minulla "loma" alkoi jo 17.12. ja lentelin Kuusamoon samana iltana. 

Loma on lainausmerkeissä siksi, että todellisuudessa olen urheilukomennuksella, joka on palvelusta. Viikonloppuna hiihdetään Ristijärvellä kilpaa, ja kisoihin valmistavana harjoittelen ensin muutaman päivän kotona. UK jatkuu sitten pari päivää ennen joulua, ja taas pari päivää ennen uutta vuotta, jolloin painopisteeksi tulee hisuharjoittelu kotopuolen harjoitusurastolla. Loppiaisviikko on vielä kysymysmerkillä. Jos Joutsenon rieskarastit pystytään järjestämään, jatkuu UK vielä niihin valmistavana muutaman päivän leirinä Kaakkois-Suomessa. Jos taas taivaan äijä ei suo lunta, joudun ehkä palaamaan kasarmille jo 7.1. 

Jokatapauksessa, urheilun kannalta tilanne on näin erittäin hyvä. Vaikka armeija ei ole minusta niin vastenmielinen paikka, kuin monet muut tuntuvat aina marisevan, niin totta on, että harjoittelu on helpointa muualla. Kotona ei tarvitse miettiä, ehtiikö tehdä harjoituksen sellaisena kuin haluaisi, tai onko päivän muu kuormitus hyvässä suhteessa treenaamiseen. Lisäksi lumiharjoitteluun tarvitaan tietysti lunta, ja kotona sitä on, Santahaminassa ei. 

Olen siis tyytyväinen tilanteeseen, jossa minulla on nyt edessä noin kolmen viikon mittainen tauko sotilaskoulutuksesta, ja tauko saattaa siitäkin venyä, jos kausi jatkuu suunnitellusti. Vaikka EM-kisat taitavat jäädä haaveilun tasolle tänä talvena, niin SM-kisoissa aion pistää Peltosen liikkumaan siihen malliin, että 10-sakki kutsuu joka kisassa. 

Niin että hyvää joulua vain! :-)

Hisu-humussa

Taas on monttua kaivettu, kaksin käsin ja hartiavoimin, ja urakka alkaa olla kohta lopussa. Suomen hiihtosuunnistus-maajoukkueiden lajileiri Saariselällä loppui virallisesti jo eilen, mutta itse en malta vielä lähteä pois, kun kelit ja olosuhteet ovat kohdillaan, vaan vasta itsenäisyyspäivän illaksi koetan kulkeutua kotiin.

Viikon leirillä sain kellautettua muutaman arvokkaan hisuharjoituksen. Sprinttikilpailussa viime sunnuntaina meno oli vielä tahmeaa, koneesta ei lähtenyt kierroksia, eikä urahiihtokaan oikein sujunut. Positiivista oli kuitenkin, että suunnistus sujui aivan vähäisin virhein. Alla oleva kuva ei ole kisan kartta, vaan seuraavan päivän kevyempi "supersprintti" samoilla urilla.

Tiistaina vedettiin taas kisaa, mutta yhteislähtönä pidemmällä matkalla. Tahmeaa oli taas, ainakin alkuun. Nuorten maajoukkueen pojat hiihtivät kovempaa kuin minä, ja sekös suututti, kun itse väänsi kaikin voimin penkkaan. Ja virheitäkinhän siitä seurasi... 

Tilanne kuitenkin alkoi muuttua kun tultiin kartanvaihtoon, ja toinen lenkki alkoi. Loppua kohti hiihtoni ja ehkä jopa suksen luisto, paranivat koko ajan, ja pystyin jo kamppailemaan hiihtämällä muita vastaan, ja ennen kaikkea hiukan jättämään junnuja letkastani.

Kolmannen kerran kiskottiin tehoja vielä torstaina aamupäivästä, intervallien muodossa. Ja vihdoin kulki, syke heräsi eloon, ja jopa lihaksistosta sai väännettyä tehoja irti. Ei se vieläkään ollut mitään mestarin vauhtia, mutta lupaus mahdollisuudesta hiihtää vielä kovaa tälläkin kaudella. 

Uratreenien ohessa on hiihdelty keveitä PK-lenkkejä pertsalla, hermotettu vähän puntilla ja aktivoitu corea, sekä juostu. Tänään hiihdin kolme ja puoli tuntia pertsaa Saariselän maastoissa, välillä isolla ladulla, välillä vähän perinteikkäämmillä urilla, jotka oli tehty vain hiihtämällä. Pito oli hyvä ja luistokin riittävä, eikä kauniissa luonnossa tullut tylsää. 

Huomenna aamusta olisi tarkoitus vielä herätellä nopeita soluja - kaikkia kolmea, jotka ovat jäljellä raskaan määräleirin jäljiltä :D - lyhkäisten spurttien kautta. Sitten autoon ja kohti Kuusamoa. Ensi viikon vietänkin sitten sissiteltassa siellä jossain, sanotaan nyt vaikka että talvisodan 75-vuotisjuhlan kunniaksi... Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!