Kausi alkaa

Talvi on kyllä jotenkin maaginen vuodenaika, siis silloin kun olosuhteet ovat talviset. Jäätävässä vesisateessa nolla-asteisena marraskuun päivänä pohjoistuulen tuivertaessa ei ole mitään maagista. 

Täällä Saariselällä on onneksi lunta maassa, ja myös puissa, ja kun päivät ovat jo varsin lyhkäisiä, niin aamupäivän hämärään ajoitettu hiihtolenkki tunturin kupeessa on omiaan pistämään mielikuvituksen töihin. Talvinen maisema on sellaisenaan erittäin kaunis. Sinertävät, harmaat, ja valkeat sävyt luovat unisen harmonian, jonka keskelle väriä tuo lähinnä taivaanrannassa rimpuileva aurinko, joka viivyttelee vielä jonkin aikaa ennen painumistaan etelään, josta se palaa vasta keväällä.

Suomen hiihtosuunnistusmaajoukkueet siirsivät lumileirinsä Ruotsin puolelta kotimaahan, ja täällä ollaan, talven ihmemaassa. Antti ja Eivind ajavat ahkerasti uria Tievatuvan tuttuun hisumaastoon, ja huomisesta alkaen päästään vihdoin tekemään ihan täysiverisiä taitoharjoituksia oikeilla hisu-urilla ja -kartalla.

Omakohtaisesti tänään itse hiihtäminen ei ollut herkkää. Lihasten hermotus on nyt hieman hukassa, ja liikkeet ladulla tuntuvat kömpelöiltä ja hallitsemattomilta. Kokeilen tänään iltapäivätreeninä juoksua ja hermottavaa punttitreeniä. Jospa se oikaisisi hermoston ja pääsisin takaisin tuntumaan omasta tekemisestä. 

Joka tapauksessa on nautinnollista olla täällä, talven keskellä, ja päästä tekemään sitä, mistä tykkää, eli hiihtosuunnistamaan!

Back on track!!

Nyt se viimein lähtee! Ehkä.. Kunto nimittäin, ja nousuun. Puolitoista viikkoa lumileiriä Rovaniemellä on takana, hyviä harjoituksia olen saanut tehdyksi, ja toistaiseksi terveyskin on pysynyt vihreällä alueella. Vannoa en uskalla, mutta hartaasti toivoa kyllä, että sairastelut ovat nyt takana päin, ja että tästäkin talvesta saadaan vielä kausi aikaiseksi.

Leiri on sisältänyt tyypillisesti määrää suksilla - sekä perinteisen että vapaan tyylin merkeissä. Lisäksi on tehty muuan punttitreeni hermotusta varten, ja pari kertaa lisätty vähän kierroksia koneeseen ja jauhettu kovempaakin hiihtoa. Perjantain leirikisassa ei vielä ihan palkintosijoja tavoiteltu, 12 kilometrin radalla ero taisi kasvaa niinkin suureksi kuin reilu 4 minuuttia... Sairastelu ja puolitehoinen harjoittelu näkyvät siis selvästi vauhdikkaammissa vedoissa.

Sunnuntaina pidettiin lepopäivä, ja käytiin hieronnassa, joten toista harjoitusviikkoa oli hyvä lähteä rakentamaan vetreämmillä jäsenillä. Itse päätin leirin tänään, muut lumilajijoukkueen miehet jatkavat huomiseen saakka. Mikäs on armeijaa käydessä, kun päiväraha juoksee, suksi luistaa, keli on hyvä ja ruokaa riittää. Mökillä odottavasta pehmeästä vuoteesta puhumattakaan! 

Huomenna lentelen Helsinkiin, kun armeija kutsuu taas pariksi päivää omiaan. Edessä on vielä maajoukkueleiri ennen ensimmäisiä hisukisoja, joten jos terveenä pysytään, saattaa tämä vielä iloksikin muuttua. Ainakin ladulla on ollut pitkästä aikaa oikeaa tekemisen iloa, kun harjoittelu on tuntunut kivalta!

Nyt väsyttää taas vähän, mutta onhan tässä rehkittykin. Eivätköhän pieni kevennys tässä välissä ja hyvät lajitreenit joulukuun aikana johda lopulta hyvään vireeseen. Jokatapauksessa tällä leirillä olen voinut todeta, että olen taas pelissä mukana.