Hisu-viihdettä

Heippa!

En nyt jaksa käydä kummemmin lätisemään, mutta ajattelin jakaa kaikkien lukijoiden kanssa muutaman videoelämyksen. Päähenkilönä en ole minä itse, mutta klipit saavat sopivasti ajatuksia tlevan talven toimintaan. Mainittakoon, että viime talvena oli aikomusta tehdä nuorten talenttiryhmän leirien yhteydessä videomateriaalia lajiin liittyen, mutta homma jäi sitten vähän puolitiehen. Jotain Levillä kuvattua olen vajaa vuosi sitten blogissani julkaissutkin, ja laitettakoon se tähän uusiksi. Siis, hyvät naiset ja herrat! Esittelyssä laji nimeltä hiihtosuunnistus:

Lisäksi alla pari linkkiä keskenään hyvin erityyppisiin videoihin.

Ruotsin hisujunnut treeneissä

Tosihisuttajat!!

Tulevalle talvelle tavoitteet ovat omalta osaltani helmikuussa. Suunnistusliitto on julkaissut valintakisat talven isoihin kisoihin, ja tähtäimessä ovat niin Norjassa järjestettävä nuorten maaottelu kuin Virossa kisattava JWSOC. Motivaatio on kova päästä osallistumaan myös joulukuussa Ylläksellä pidettävään maailmancup- kiertueeseen kansallisessa ryhmässä. Tällä hetkellä kaikki menee hyvin, nyt on vain pysyttävä terveenä ja saatava onnistunut syysharjoittelu kasaan. Kelit jäähtyvät, jospa luntakin saataisiin lähiviikkoina. Se voisi olla hyvä syntymäpäivälahja: lumet Kuusamoon! Muutaman viikon päästä hiihtosuksia saadaan sovittaa jalkaan Vuokatissa talenttiryhmän leirillä.

Syyskelit, missä viivytte?

On melkoinen syksy! Syyskuu on jo puolivälissä, eikä syysateita ja kunnon kylmää viimaa kuulu. Sen sijaan olen saanut jatkaa rullahiihtolenkkejä kesäiseen tyyliin aurinkoisessa säässä, lyhythihaisessa paidassa ja kaikin puolin mainioissa olosuhteissa. 

Viime viikolla rullailin neljään otteeseen eripuolilla Kuusamoa, mutta enimmäkseen kesällä uusittua vitostien päälystettä hyödyntäen. Olen myös harjoittanut kesähiihtoa monipuolisesti; ensin kävin rauhallisen tasamaan palauttelevan lenkin, jossa hiihtelin sauvoittahiihtopätkiä (taisi olla 6x5min), sitten tasatyönnöllä ylämäkipätkiä (10x2min). Lisäksi sauvoittahiihtoa ja vielä viimeisenä kahden tunnin kestovoimatasatyöntötreeni Rukalle, minkä perään saman verran jalkalenkkiä Karhunkierrospolulla. Ja kunto on mennyt kohisten eteenpäin, sillä 6km:n testijuoksu Munakassa meni toissapäivänä jo aikaan 21:29. Saattaa tosin olla, että Syötteen pitkän matkan kisat olivat vähän herkistäneet kroppaa, ehkä liikaakin tähän vaiheeseen kautta. Nyt pitänee treenata lisää, ettei paras terä satu lokakuulle, kun sen pitäisi osua helmikuuhun! Mutta sopivasti maltilla kumminkin. Eihän siinäkään ole mitään mieltä, että hyvään suuntaan menevä kunto lyödään ylirasituksen takia pirstaleiksi.

Huomenna on asian tiimoilta luvassa aamulla vähän kuntopiiriä ja sitten kevyttä uintia lihasten huoltamiseksi. Iltapäivällä toivottavasti pääsen tekemisiin kartan kanssa.

Kyllä näitä sääoloja vielä muutaman viikon sietää, mutta sitten saisi tapahtua nopea jäähtyminen ja lumisateet olisivat tervetulleita. Mitä aiemmin saadaan pysyvä lumi, sen parempi! Kirotkoot talvenvihaajat minut toiveineni syvimpään helvetiin, mutta hisumies kaipaa suksille!

Isot kisat

Viime viikonloppuna juoksin isoissa kisoissa Pudasjärvellä, Syötteen maisemissa. Kyse oli suunnistuksen pitkän matkan SM-kisoista. Lauantaina juostiin noin viiden kilometrin karsinta. Lauantain kisaan tuli arvokisan tunnelmaa, sillä jouduin odottamaan lähtökynnyksellä starttia pari tuntia ja koko ajan eristyksissä "sivistyksestä", eli karanteenissa. Tällä tavoin varmistetaan, ettei kellään ole mahdollisuutta saada etukäteen informaatiota päivän radoista. 

Karsinta alkoi heti parin minuutin pummilla, mutta muillakin oli ilmeisesti vaikeuksia, eikä se minua vielä leikistä pudottanut. Epävarmuus pikkutarkkojen alueiden rastinotossa, sama vaivakuin edellisten viikkojen harjoittelussa, sai jatkoa. Onnistuin kuitenkin välttämään pahimmat virheet, mutta nelosrastille juostessa ajauduin liikaa oikealle ja sössin hyvän sijoituksen mahdollisuudet. Maalissa laskin kokonaisvirheeksi noin viisi minuuttia.

Finaali sujui suhteessa matkaan sitäkin paremmin, mutta lyhyillä väleillä tekemäni pummit söivät fiilistä ja loppumatkasta menohalut olivat vähissä. Kaikkineen hävisin kärkeen vajaat puoli tuntia 12 kilometrin radalla. Sellainen reissu, joka päättyi totutunlaiseen tulokseen.

Tällä viikolla olen sen sijaan istunut "isoissa kisoissa", kun ylioppilaskirjoitukset alkoivat osaltani ruotsin ja tänään saksan kuuntelukokeilla. Molemmat menivät viikonlopun suunnistusta paremmin. Ruotsin kokeesta olen itse laskeskellut saaneeni kasaan noin 80/90 pistettä. Saksasta en vielä tiedä muuta kuin sen, että kohtalaisen helpolta tuntui. Todellisuus näyttäytynee huomiseen mennessä...

Laatutreeniä

Harjoittelussa on pyrittävä laatuun. Parhaiten siinä onnistuu, kun motivaatio on kohdallaan, eikä treeneistä tule pakkopullaa ja puurtamista vailla intoa ja iloa. Mikä motivoisi paremmin, kuin hyvä seura? Ja mikä olisi parempaa seuraa, kuin omat maajoukkuekaverit? Tuttu porukka, jossa vallitsee entuudestaan hyvä henki. Kaikki tuntevat toisensa ja jokaista arvostetaan. Sellainen ympäristö innostaa, ja harjoitteluun tulee aivan erilainen tekemisen meininki kuin yksin mättäessä. Yksin saa kyllä treenata vuoden aikana väsymiseen saakka. Pitkillä lenkeillä seura on erityisen tervetullutta, ja tiistain vaellus Rukalla olikin loistava harjoitus. Alla on liuta kuvia, jotka kertovat kokolailla kaiken. En siis kirjoittele tähän juttuun kovin paljoa.

Koko viikko, jonka ajan Sanna, Mirka, Misa ja Jyri olivat Kuusamossa, paistoi aurinko siniseltä taivaalta ja lämpötila oli juuri sopiva tuulenvireen ansiosta. Treenimotivaatio oli kova ja aina jaksoi lähteä lenkille. Koulussa kävin tosin ehkä aavistuksen puolella teholla, mutta toisinaan se ei ole pahasta. Leirin viimeinen treeni oli Rukalla Mastontiellä toteutettu rullahiihto ylämäkeen. Nousuja tuli kaikkiaan viisi. Omakohtaisesti voin sanoa ettei ollut mitään kevyttä menoa, mutta kaikki nousut hiihdin ja aina kyseisen treenin jälkeen on voittajafiilis. 

Ainoastaan Jyri lähti jo keskiviikkona pois, ja joutui siten jättämään tämän hiihtoreissun väliin. Mutta Uusitalo säästeli itseään viisaasti Barentsin mestaruuskisoihin, joissa oli voitto puolustettavana. Toivottavasti Jyrillä on Venäjällä kaikki sujunut.

Katseet kohti loistokasta tulevaisuutta!

Ja väitän, että hisuttajilla on mielikuvitusta ja uskallusta monenlaisiin harjoituksiin. Positiivista hulluutta harjoitteluun, taisi kuulua neuvo ensimmäisellä haastajaleirillä Vuokatissa muutama vuosi sitten...

Itse jatkoin viikkoa vielä sauvarinteellä ja toisella Rukan vaelluksella. Maisemat eivät olleet hävinneet mihinkään.
Viikon päästä ollaan Syötteen SM-maisemissa!!

Hisuharjoittelua hisuporukassa

Tämä viikko on lähtenyt käyntiin vallan mainiosti. Ollaan menossa keskiviikossa, ja takana on vajaa 13 tuntia treeniä, eikä mitä tahansa treeniä vaan laadukasta sellaista. Sunnuntai-iltana nimittäin Kuusamoon saapui kahdesta suunnasta hiihtosuunnistusväkeä, maajoukkuekavereitani nimittäin. Joukko koostuu joukkueen vanhimman ikäluokan edustajista; minä itse, Misa Tuomala, Jyri Uusitalo, Sanna Pusa ja Mirka Suutari. Maanantai-iltapäivällä pidimme ensimmäisen yhteisharjoituksen, jonka tarkoituksena oli suunnata ajatusta hiihtosuunnistuksen maailmaan. Tai no, minulle ensimmäinen, muut olivat jo minun koulussa ollessani käyneet rullasuksimassa vitostien uudella asfaltilla. Iltapäivän treeni oli sauvakävely-/sauvahölkkäsuunnistus rauhallisella pk-vauhdilla, ja loppuun simppeli sprinttisuunnistus Kuusamon Tropiikin maastossa.

Tiistaipäivä oli minulle sattumusten päivä. Myöhästyin aamulla koulusta pari minuuttia, ja missasin siten bussin, jolla historia 5 -kurssin opiskelijoiden (kuten minun) oli tarkoitus mennä Kierikkikeskukseen Yli-Iihin tutustumaan kivikautiseen kylään. Asiasta tympääntyneenä neuvottelin rehtorilta luvan lähteä tekemään pitkä vaellus Rukalle muun porukan kanssa, ja päivästä viisi tuntia kuluikin Rukan puoleisen Karhunkierrospolun varrella. Sää suosi, joten vaeltaminen oli mukavaa. Jyrin kanssa ei maltettu kyllä ihan koko matkaa kävellä, vaan aina välillä piti vähän kokeilla, että kummalla sitä kirikykyä oikein löytyy...

Iltapäivällä puolestaan oltiin rullasuksien päällä keskustassa, kun ohjelmassa oli rullahisu lukion-kaupungintalon maastossa. Kaksiosaisessa harjoituksessa hiihdeltiin pitkiä rastivälejä, ja lyhyitä sujuvuusvälejä. 

Jäi vielä parantamisen varaakin, mutta rata oli onnistunut ja maasto sopi harjoitukseen erinomaisesti. Hyvillä mielin käytiin hiihtämässä loppuverryttelyt ja illalla nautiskeltiin vohveleita kermavaahdon ja mansikkahillon kera. Hyvä keino juhlistaa onnistunutta treenipäivää ja herkutella hiukan.

Tänään käytiin sitten sprinttaamassa pariviestin keinoin toisella Kuusamon suuren kaupunkikeskuksen sprinttikartoista, Liikuntahallin maastossa. Hajontojen kanssa sählättiin vähän alkuun, mutta kolmannelta osuudelta eteenpäin homma luisti hyvin. Jyri taisi olla päivän kiistaton kulkumies, itse ainakin jouduin taipumaan Pellon häijyn edessä. Mies lähteekin viikonloppuna puolustamaan mestaruuttaan Barents-otteluun Venäjälle, joten tossun pitääkin olla syönnillään. Jyri ottikin niin sanotusti hatkat sprinttiviestin jälkeen, jottei liian hyvä harjoitteluseura houkuttele treenaamaan liikaa kisojen alla. Meille muille iltapäivä tiesi rullahiihtolenkkiä, onneksi rauhallista sellaista.

Minä en luonnollisesti ole tässä asiassa mikään tuomari, mutta väitän kuitenkin omasta puolestani leiriviikon onnistuneen jo nyt, kun vielä pari päivää on jäljellä. Toivottavasti muut ovat samaa mieltä.

Nousukunto

Jokaisen urheilijan tavoitteena on, että kehitystä tapahtuu. Se, mitä kehitetään, vaihtelee harjoituskausittain. Kehityksen mittaamiseksi on aika ajoin toteutettava testejä, joissa nähdään missä mennään. Viime viikon perusteella voin sanoa ainakin yhden asian: suunnistusajatus ei ole sillä tasolla, jolla sen pitäisi olla. 

Alkuksesästä ja rastiviikolla suunnistus kulki hyvin. Jos virheitä tuli, ne olivat pieniä koukkuja ja ennakko pelasi hyvin. Nyt on kaikki toisin. Tuntuu etten hahmota karttaa ja maastoa kunnolla, ja vaikka yleensä satun rastin lähelle hyvin, tyssää ajatus juuri ennen pistettä, ja seuraa haparointia ja epäröintiä. Rastinotto ei suju, ja silloin koko homma ärsyttää. Itseluottamuskaan ei siitä juuri parane. Viime viikolla tein kolme treeniä asian tiimoilta, eikä missään vaiheessa oikein onnistunut. 

Sunnuntaina juoksin Munakassa 6 kilometrin maastotestijuoksun, kirittämässä minulla olivat tällä kertaa Teemu ja Severi. Testissä aika parani reilun minuutin, nimittäin kun viimeksi aikaa tuhraantui 23,30, niin nyt pääsin aikaan 22,23. Hiljalleen alkaa olla oikealla tasolla, eli juoksuvauhdista ei pitäisi olla niin paljon kiinni. Pitäisi vain saada suunnistusajatus kuntoon ja yhdistettyä se vauhtiin. Ongelma vain on se, ettei kartanluku suju hyvin edes pk-vauhdissa.

Kunto on kasvanut kesän aikana, vaikka ihan ensimmäiset viikot menivät hieman takkuilevasti, ja tavoitemääristä olen reilusti jäljessä myös flunssajakson takia. Toivottavasti onnistun kuitenkin syksyn aikana harjoittelemaan tehokkaasti, ja luovimaan kapealla väylällä, jota kutsutaan optimiksi. Optimi sijoittuu siis liian raskaan ja liian kevyen väliin, ja kun siinä onnistutaan pysymään, kehitystäkin pitäisi tapahtua. Liian raskasta tuskin tulee harjoitusmäärän puolesta, vaan haasteena on juuri yhdistää harjoittelu ja muu elämä. Koulussa on YO-kirjoitukset, kavereille pitäisi löytää jonkin verran aikaa, Ellalle tahdon ehtiä antaa jonkin verran huomiota, ja kuitenkin harjoitella pitää niin kovaa kuin mahdollista.

Vaan tällä viikolla treenaan kuitenkin laadukkaasti ja hyvässä seurassa, sillä nuorten talenttiryhmän porukkaa on Kuusamossa omalla leirillä! Tarkoituksena on tehdä hyvä määrä laadukkaita hisun taitoharjoituksia ja lisäksi peruslenkkiä muunmuassa rullasuksilla. Ja kenties joku päivä ehditään vähän laskemaan koskea Kitkajokivarteen... Nousukunto on taattu!

Kuulumisia

Lomat on lusittu ja koulu alkoi. Viimeisistä vapaapäivistäni nautin Vaasassa, ja sain nähdä, ettei edes Suomen aurinkoisin kaupunki ole aina aurinkoinen. Onneksi vettä tuli vain vähän, vaikka pilvistä olikin. Viimeiset päivät kuluivat rullasuksilla lenkkeillessä, ex-tempore -suunnistuskisoissa Laihialla (täysin lainavarusteissa, sillä kaikki omat kamat kengistä emitiin olivat Kuusamossa), VaaSun iltarastien lasten apuratamestarihommissa, ja mukavasti rentoutuessa. Viikonlopun kuriositeettina mainittakoon sauvajuoksuvedot Rapatunturin, eli Vaasan oman tunturin päälle. 10x2min anaerobisen kynnyksen tuntumassa, oli tehokas treeni, ja kyllä myös väsytti illalla. 

Viikonloppu loppui pitkään junamatkaan, ja lopulta lyhyehköihin yöuniin ennen ensimmäistä koulupäivää. Nyt on kolme päivää rehkitty, ja päätä meinaa jo huimata. Treenien suhteen olen saanut olla rauhallisemmin, sillä tämä viikko on kevyt. Se olikin aiheellista, sillä kun maanantaina kävin hierojalla, tuumasi tämä lonkan ja lantion seutuni olevan pahemmassa jumissa kuin koskaan... Mistä lie johtunee? Kevyellä viikolla panostan nopeusvoimaharjoitteisiin, tosin tänään kävin kyllä iltarasteilla heittämässä kohtuullisen tehotreenin. Taisi tulla radalle kelpo pohja-aikakin, kun porukka siellä koukki ja kierteli, ilmeisesti kakkosta voitin noin kymmenen minuuttia.

Huomenna taas kahdeksalta kouluun, joten alankin tästä hiljalleen nukkumahommille. 

Gute Nacht, alle Leute!