Kiire kiire kiire...

Sitä tässä on riittänyt. Mutta nyt alkaa helpottaa, luojan kiitos. Olen järkkäillyt Kuusamoon tiistairasteja ja alakoululaisten rastiseikkailua, koettanut saada viimeisen jakson lukiokurssit suoritetuiksi, (missä on vielä oikeastaan vähän tekemistä), leireillyt ja kisaillut, mutta varsinainen perusharjoittelu pääsi alkamaan vasta tänään. Vapautunut fiilis on, kun ensimmäinen kunnon voimaharjoitus on saatu viimein pois päiväjärjestyksestä. Vaikka lihaksia hieman kolottaa, niin se on se tunne, jota on kaivattu!

Milloin minä viimeksi olenkaan kirjoittanut tänne? En edes muista, mutta pahoitteluni niille, jotka ovat käyneet ahkeraan päivittämässä sivua uusien tekstien toivossa. Kaiken edellä mainitun päälle en ole ehtinyt paljon kirjoitella. Nytkin kuittaan sen mieluummin muutamalla kuvalla, ja jätän enemmän aikaa ruotsin aineen, äidinkielen kirjavertailun ja historian esseiden kirjoittamiseen. Sen verran kuitenkin selitystä kuviin, että olen käynyt Jämsässä KEV:n Jukolaleirillä, sekä kisaamassa Tampere Gameseissa. Viime viikonloppuna oli SM-sprintti ja SM-liianpitkä (viralliselta nimeltään tosin erikoispitkä). Lauantaina ehdin jo hankkia tittelin "Suomen surkein sprintteri", joka kuulemma on Pellon Ponnen nimitys A-finaalin jumboksi jääneelle. Itse kyllä olen sitä mieltä, että A-finaalin hävinnytkin on parempi kuin B-finaalin voittaja...

Jämsän leiri alkoi rauhallisella karttaharjoituksella. Leirin miesvahvuus oli viisi Erä-Veikkoa.
(Samuli ottaa kuvaa)

Spekulointia

Lähtösuoralta saakka kartta haltuun

Hyvällä fiiliksellä comebackin merkeissä. Miika on seuran hiihtojaoston vakiokalustoa,
mutta suunnistuksen kanssa kaveri on pitänyt tovin taukoa. Nyt ennakkoluulottomasti mukana
leirillä ja myös Jämsä-Jukolassa kesäkuussa!

Rasti!

Teemullakin lippu alkoi löytyä talven tauon jälkeen.

Valmistautumassa kesän ensimmäiseen starttiin

Hyvillä mielin kisaan...

...ja onko se ihme kun tietää, mitä odottaa maalissa?

Tampereen venesataman maisemaa lauantaina iltapäivän auringossa.

Kisan jälkeen on hyvä rentoutua hyvässä seurassa ja valmistautua seuraavan päivän koitokseen.

Toisen päivän uran avaaja...

... ja kuuman ryhmän saalistaja.

Loistavan suorituksen jälkeen loppusuoraa saattoi rullailla kisan voittoon.

Spekulointia... Alla olevasta linkistä selviää, mitä spekuloitiin ;)

http://suunnistajanelamaa.blogspot.fi/2013/05/pummailun-jalo-taito.html

SM-sprinttiä Mikkelin kesustassa

Loppukiritaistelu alkaa!

Erikoispitkän matkan "alkupalaveri" kisakartan ääressä. Edessä 20 "kilometrin karttaretki"

"Lähtöön aikaa 5...4...3"PAM!!

Ja sen pituinen SE!!!!!!

Erikoispitkällä kolmannen kartanvaihdon jälkeen alkoi vaivata samainen selkäongelma, joka pilasi koko talven hisukauden. Loppumatka meni kävelyksi ja... No niin. Ei jäänyt hyvä maku suuhun.

Tulevana viikonloppuna kokeilen vielä sprinttiä Rovaniemellä, Lapin AM-kisoissa. Siellä tosin ei ole saumaa palkinnoille, sillä olen AM-kisan ulkopuolella. Kuusamo nimittäin EI OLE LAPPIA!!

Tiistairastit - suunnistusharrastus Kuusamossa

Olen tässä lepopäivääni viettäessä ehtinyt miettiä monenlaista, suurin osa asioista on ollut hyvin läheisesti kytköksissä suunnistukseen, lähinnä suunnistuksen harrastamiseen täällä Kuusamossa. Jo monta vuotta olen nimittäin mielessäni manannut, että miksi laji on tehty niin hemmetin vaikeaksi lähestyä. Keväisin Pallokarhujen jalkapallokoulut ovet täynnä lapsia juoksemassa pallon perässä. Joskus meilläkin suunnistustoiminta oli virkeää, kun oli pari innostunutta ohjaajaa. Se oli sitä aikaa kun minä aloitin lajin parissa. Parhaimmillaan saavutettiin Kalevan rastiviestissä viitoisvoitto RR-sarjassa. Se taitaa vieläkin olla voimassa oleva ennätys, vaikka OH ylsikin muistaakseni samaan lukuun muutama vuosi sitten. Nyt epäilen tuleeko koko viestiin kuin kymmenkunta joukkuetta lasten ratoja juoksemaan (joista kuusamolaisia nolla), kisat ovat Kuusamossa ennen KRV:tä ja Vuokatin MM-kisoja. 

Niin, meillä on harrastetoiminta siis ollut aika vähäistä. Jos suunnistuskerho on vaivauduttu järjestämään niin siellä on ollt ehkä kaksi kerholaista. Minä en keksi muuta syytä kuin epäonnistunut markkinointi, tai sitten se, ettei suunnistus kiinnosta. Mutta miksi se ei kiinnosta? Kun alakouluissa on pidetty rastiseikkailuja, kaikki osallistujat ovat olleet innoissaan mukana ja halunneet lisää. No, nyt olen tehnyt meillekin suunnitelmat kehittymisestä parempaan päin. 

Meillä harrastamisessa aikuisten tasolla on ollut aina se ongelma, että suunnistusradat ovat kaukana ihmisistä, konkareille sopivissa maastoissa, joihin aloittelija ei uskalla lähteä (tai jos uskaltaa niin ei lähde toiste!). Mutta nyt meillä on ainakin jonkin verran karttoja lähempänä kaupunkia sijaitsevilta alueilta. On sprinttikarttoja ja helpoista, polkurikkaista kangasmaastoista tehtyjä maastokarttoja. Miksi siis ei järjestettäisi niissä suunnistuksia sellaisille, jotka eivät vielä osaa aivan yhtä hyvin kuin koko ikänsä lajia harrastaneet aktiivit? Tänä kesänä järjestetään, ja samaan syssyyn yhdistetään aikuiset ja lapset! Olen ideoinut uudet Tiistairastit, joissa on tämä aloittelijoille ja kuntoilijoille sopiva KUNTO-rata, ja lisäksi lapsille suunnattu HIPPO-rata. Tapahtumat tuodaan ihmisten luo, eikä ihmisten tarvitse enää etsiytyä pitkien soratieosuuksien taa tapahtumien luo. 

Tällaisen olen kehittänyt. Homma lähtee käyntiin 14.5. liikuntahallilla, jossa kello 17:00 on ensin tarjolla teoriakoulutusta (ihan ilmaiseksi), jonka vastuuvetäjänä on Esa Heeikkinen. teorian jälkeen alkaa käytöntö Tiistairasteilla kello 18:30. Ensimmäiset tosin pääsevät maastoon jo kello 18, jos joku ei koe teooriaa tarpeelliseksi. Elätän toiveita, että paikalle tulisi KEV:n suunnistajia neuvomaan aloittavia harrastajia, ja tutustumaan itsein uuteen tapahtumaan. Ja vähintään suunnistajien omia lapsia kavereineen odotan HIPPO-rasteille pitämään hauskaa suunnistuksen parissa! Toki toivon suurempaakin ryntäystä, ja jos joku ei-vielä-suunnistaja sattuu tämän lukemaan, niin tervetuloa liikuntahallille tiistaina 14.5. joko 17:00 teoriaan, tai suoraan kokeilemaan lajia käytännössä kello 18:00 alkaen! ;-) Opastusta saa, ken sitä haluaa. (Myös Pölkkyrastit juostaan kuitenkin yhä normaaliin tapaan keskiviikkoisin, ja sama tuttu kilpailumeininki jatkuu siellä yhä. Pölkkyrasteilla ratkaistaan, kuka on se seuran hallitseva suunnistuskunkku!)

Myös suunnistuskerho lapsille starttaa lähiaikoina. Viimeistään kesälomalla on meillä tarjota mukava kesäharrastus, mukavien ohjaajien vetämänä mukavassa porukassa. Yritän tosin löytää ajan ja paikan, sekä ohjaajan vetämään jotain toimintaa jo toukokuun aikana. Päivitän tiedot tänne, mutta niitä tulee myös kouluille, ja paikallislehteen! Seuratkaa tarkkaan, ja rasteilla nähdään!

Ja seuran väelle yksi retorinen kysymys tähän loppuun, ihan tasapuolisesti kaikille ja mielestäni oikeutetusti... Miksi minun, joka yritän kokopäiväisesti huippu-urheilla, pitää tehdä nämä jutut? Ei sikäli, mukavaa hommaa, mutta aikaa tähän menee vähän liikaa yhden miehen hoidettavaksi. Näin ylimenokaudella se onnistuu, mutta kun ylimenokausi loppuu nyt! Alkaa tehdä vähän tiukkaa... 

Kiitos! Ei muuta, nähdään edelleen siellä rasteilla, ja toivotaan että lumi nyt häippäsee vauhdilla, kun kerran aloitti. Loppu.

Moikka pitkästä aikaa!

Olen tässä puuhaillut monenlaisten asioiden kimpussa, enkä siksi ole päässyt kunnolla tietokoneen ääreen bloggaamaan. Viimeksi taivastelin sitä, miten olen hulluuksissani kiertämässä kaikki mahdolliset kevään suunnistuskisat (niin kaukana kuin mahdollista Suomen rajojen sisällä) ja reissaamassa koko ajan. Nyt voin todeta että siitä oli varmaan hyötyä, sillä Jukolan viesti on kiikarissa ja siihen olen tänäänkin miettinyt KEV:n 1. joukkueen juoksujärjestysten variaatioita. Mutta mitä ne asiat ovat, joihin olen niin kovasti saanut aikaa uppoamaan?

Ensinnäkin koulu, jossa olen saanut huomata päätyneeni äidinkielen kurssille, jonka opettaja tettää aika hyvän kokoisen nipun tehtäviä, ja esseet teetetään kahteen kertaan! Ensin otetaan vastaan palaute ensimmäisestä yrityksestä ja sitten kirjoitetaan sama uudestaan mutta paremmin. Kunnon prosessikirjoittamista siis, ja se on ihan hyvä. Muuten koulu ei minua nyt paljon työllistäkään, jaksossa kolme kurssia on kokonaissaldo, mutta uskonnossakin täytyy kirjoittaa oppimispäiväkirjaa ja historian itsenäisessä esseitä vino pino. Niin että olen kirjoitellut nyt kaikkea muuta kuin blogia väsymiseen saakka.

Toisekseen olen fiilistellyt harjoittelun suhteen. Nyt tosin fiilistelyn aika alkaa loppua ja olisi käsillä se hetki kun tartutaan taas työntekoon rautaisella otteella. Ohjaaja toiminnasta vain puuttuu vielä toistaiseksi, kun valmentaja on haussa. Joka tapauksessa tarkoitus olisi nyt laittaa mylly pyörimään ensin kesäsuunnistushommilla, ja kesäkuussa alkaa sitten todellinen lajiharjoittelu. Tänään tosin on lihashuollon paikka ja hieronta. Ensi viikolla mennään Jämsään ja Tampereelle suunnistamaan, tähtäimessä Jukola-harjoitukset. Niin joo, ja tulivathan myös nuorten maajoukkevalinnat ensi kaudelle julki tässä välissä. Ryhmässä ollaan!

Harjoittelua olen hommaillut jossain määrin kotioloissakin myös ylimenokauden aikana. Juoksentelu on kuulunut enenevissä määrin intresseihin, ja toivon että vauhtia löytyy sitten kun Jämsässä startataan suunnistusyöhön. Viime viikolla urheilu oli erinomaisen nautinnollista; seura oli vaihteeksi kohdallaan kun Ella jaksoi matkustaa Kuusamoon saakka vierailulle. Yhdessä tehtiin juoksulenkkiä, kuntopiiriä ja jopa sprinttisuunnistusvetoja keskustassa. 

Iloisena Kuusamon keväisessä Kuusamon lukion pihapiirissä! Koululla on sellainen
vaikutus että aina hymyilyttää! Vai mistä lie johtuu...

Lukion pihapiiri tarjosi hyvän sprinttitreenin.
Kartan tulostuksessa sattui pieni virhe K-pisteen suhteen...

Severi oli mukana sprinttivedoissa. Analysointi on tietysti tärkeä osa treeniä.

Ellan vierailu loppui perjantaina, jolloin noustiin Oulussa yöjunaan. Me: minä, Ella ja Severi, lähdimme Paimioon FinnSpring-suunnistuskisoihin, tapahtumaan joka on suurin kevään suunnistuskisa Suomessa. VR tarjosi hyvin... vaihtelevat unet kisaa edeltävänä yönä. Perillä oli Ellan perhe isää lukuunottamatta vastassa, ja Turun rautatieasemalta Paimioon päästiin autokyydillä. Sitten ei kun suunnistamaan! Minulla matka oli 11km, etukäteen jo tuumin että eipä ole tullut niin pitkiä juoksulenkkejä kovin montaa tehtyä, ja sen kyllä huomasi! Suunnistus sujui kohtalaisesti niin kauan kuin sain mennä yksin, mutta jossain vaiheessa joko juoksee itsensä hapoille tai sitten vain kovemmat tulevat takaa kiinni ja alkaa joukossa hermoilu. Pummailin radan aikana viitisentoista minuuttia, ja jokainen koukku harmittaa vieläkin, vaikka kisoista on viikko aikaa. Juoksu... No niin, ei siitä sen enempää. Pitää miettiä, mitä tässä tekisi ennen isoja kisoja.

Kisan jälkeen siinä määrin väsynyt, että meni hetki tajuta kartan olevan
HIEMAN väärin päin radan selittämisvaiheessa

Rinkkaa raahaten ryhti kumarassa kohti autoa. Väsytti...

No, etelän reissu aurinkoon virkisti mieltä, ja kotiutumistakin onnistuimme viivyttämään mukavasti ajamalla Vaasan kautta, ja yöpymällä Nurmien "kotihotellissa" (käsittääkseni ei kuitenkaan ole avoin kaikille ohikulkijoille. Tämä majoitus saatiin suhteilla). Kotopuoleen tultiin junalla. Tai no, eihän junalla pääse kolmeasataa kilometriä lähemmäs Kuusamoa, mutta siis Vaasasta junailimme itsemme Ouluun ja Oulussa odotti oma tuttu Kia, jonka rattiin sain istahtaa. Kotona omaan sänkyyn pääsi jo huomattavan aikaisessa vaiheessa, koska kotiovi kävi jo ennen yhdeksää. Mitä luksusta!

Sitten on ollut tavallinen viikko Kuusamossa ilman Ellaa. Tai ei ihan tavallinen, olihan se vappu tässä välissä. Itse pysyttelin kotioloissa, vaikka kovasti yrittivät houkutella ties minne riekkumaan. Koululla tiistaina yritimme oppilaskunnassa virittää vähän vapputunnelmaa, mutta lukiolaiset ovat aika tylsän puoleinen rotu varsinkin nyt, kun ikäluokasta -94 on jäljellä vain muutama "luuseri" (joihi itse lukeudun), joka käy opintonsa neljään vuoteen. Opettajissa oli onneksi muutama, jolta löytyi vappumieltä!!

Lisää kuvateksti

Niin että repikää siitä! Vähän rentoa meininkiä kun kerran jotain pippaloita järjestetään!

Onneksi rehtori Jyrkillä oli vappumieltä jopa tylsiä lukiolaisia kohtaan ja hän julisti että samme lähteä tuntia aiemmin kotiin. 

Ja nyt kohti hierontaa!!!

Kisahulluus iski minuun! Miksei hulluus iske etelään?

Kylläpä minä olen hetkellisten tuntemusten vietävissä! Espoossa käyty reissu oli jo hauska kokemus sinänsä, kun tuli niinsanotusti äkkkilähdöllä mentyä, mutta nyt alkaa jo mopo karata käsistä. Eilen kävin painavan keskustelun Severin kanssa kevään suunnistuskisojen merkityksestä, ja sen päätteeksi huomasin istuvani koneella näpsimässä IRMA-palveluun ilmoittautumisia Paimion Finspringille, sekä itselleni että Severille. Niin että taas sitä mennään! 

Asian järjettömyyttä lisää se, ettei meillä ole viestijoukkuetta sunnuntain kisaan, vaan tarkoitus olisi taas tulla takaisin heti välittömästi. Eli reissu pähkinän kuoressa: perjantaina jotenkin Turkuun (ehkä yöjunalla), ja Paimioon lauantaiksi kisaamaan, minkä jälkeen mahdollisimman nopeasti takaisin Kuusamoon. Yli tuhannen kilometrin matkustaminen yhden startin takia. Niin että kuulkaas te etelän ihmiset! Miksi silloin harvoin kun Pohjois-Suomessa järjestetään isompia suunnistuskisoja, osanottajamäärät läsähtävät huomattavasti? Ne, jotka jäävät pois, ovat sieltä etelästä. Jos teiltä kysytään, niin matka "sinne pohjoiseen" on liian pitkä. Ja silti se on aivan samanmittainen teille kuin meille on matka "sinne etelään", eikä meillä juuri puntaroida osanottamista vaikkapa Turun seudulla käytäviin SM-kisoihin. Osallistuminen on itsestäänselvyys! Toivottavasti Pudasjärvellä syksyllä järjestettävät SM-pitkät eivät ole liian kaukana! Samaa kyllä toivon Fin5:stä kesällä 2014, kun se on täällä Kuusamossa. Ainakin seurassa on kovat odotukset osanottajamääristä, suorastaan pelottavan kovat. Olisi ihan terveellistä (pohjoisen seurojen talouden kannalta ainakin), jos tällaista kisahulluutta esiintyisi myös etelän suunnistajissa.

Oli miten oli, meille Etelä-Suomen kisareissut tulevat pysymään ohjelmassa, vaikkakin ehkä minun pitää omalla kohdallani alkaa järkeistää tätä reissaamista. Jos kolmas viikonloppu putkeen vain mennään eikä meinata, niin ehkä on syytä miettiä homman kannattavuutta. Päälaji on kumminkin hiihtosuunnistus...

Espoon reissu ja eSprintti

Pikavisiitti etelään on takanapäin. Lensin siis perjantaina myöhään illalla Kuusamosta Helsinkiin Finnairin koneella, joka sitten vastoin odotuksia olikin ihan kunnon pikku Airbus, eikä mikään potkurin rääpäle. Helsinki-Vantaalla oli vastassa pikkuveljeni Severin kummitäti, jonka perheen hoteisiin syöksähdin loisimaan pariksi yöksi. perillä olin yöllä, kello taisi olla puoli yksi kun sammutin valon ja löin pääni tyynyyn. 

Seuraavana aamuna heräsin syömään aamiaisen valmiista pöydästä ja sitten pakkailin vähät tavarani lainareppuun, ja pääsin ihan autokyydillä Kivenlahdessa sijainneen kisakeskuksen ytimeen. Koska sprintit suunnistetaan nykyään lähes yksinomaan kaupunkimaisemissa, mielellään vielä mahdollisimman ydinkeskustassa, oli nytkin kilpailukeskus varsin ahdas. Numerolaput löytyivät yhdestä rivistä, vessoiksi oli raahattu kymmenkunta bajamajaa koulun nurkan taakse ja maalialue oli ihan omalla osastollaan kadun toisella puolen pienen rantapuiston puolella. Tiivis oli tunnelma, hyvä kun sai reppunsa johonkin rakoon ahdettua, niin että pääsi verryttelemään. Mutta suunnistajien kesken aina tilaa löytyy, ja niin nytkin. 

Ennen starttia kerkesin vielä löytää ihmisjoukosta sen yhden jota etsin... kuka se olisi voinut olla? Vinkki:  asuu Vaasassa ja on tyttö... niin, Ella-kullan. Niin että tsemppipusu ei mennyt sitten sivusuun, ja kyllä juoksu kulkikin ihan kohtuullisen hyvin kun se viimeinen piippaus sitten 11:04 kuului ja sain ottaa kartan sankosta. Paha vain, että silmäni eivät olleet ihan mukana toisella rastivälillä ja pieni mutta olennainen karttainformaatio jäi lukematta. Koukkasin sitten kakkosta varmaan minuutin edestä, enkä ole reitinvalinnastakaan ihan varma. Toisen kerran kosahti tosissaan 8-9-välillä, kun hilputtelin vähän matkaa kiellettyä aluetta pitkin. En siitä mitään hyötynyt, hävisin oikeastaan kymmenkunta sekuntia, ehkä viisitoistakin sen takia, mutta sääntökirjan mukaan siitä kuuluisi osakseni säälimätön hylsy. Itse olisin kyllä piirtänyt kartan vähän toisella tapaa, niin uskon etten olisi ihan samaan sortunut, mutta turha sitä on selitellä. Toiseksi viimeisellä rastilla alitajuntani kai sanoi että nyt pitää päästä tv-kameran eteen, koska vaikka leimasin jo oikealla rastilla, jokin vaisto veti vielä yhden leimauksen verran liikaa oikealle ja käväisin mutkin huippuliigan rastilla. Onneksi eivät olleet sitä laittaneet iltapäivän tv-lähetykseen! Kolmella selvällä virheellä se siis meni, mutta ehkä tein myös joitain muita reitinvalintakoukkuja. En oikein osaa sanoa, mikä olisi ollut se optimireitti. Nyt on kuitenkin kisakausi avattu.

Iltapäivällä pääsin vielä juoksemaan saman radan uusiksi, tällä kertaa virheet korjaten, sillä Ella avuliaasti ajeli minua kyyditen muutaman ajon samalla kun kulki itse leirillä olleen maajoukkueen vanavedessä. Niin että pääsin ottamaan revanssin kaupunkimaastosta, joka melkein kukisti minut. 

Tänä aamuna sitten lensin jo takaisin, kone lähti Helsingistä 7:20, ja kotona olin reilun tunnin myöhemmin. Yritin jopa käydä hangilla hiihtämässä, mutta pahimmoilleen oli aurinko jo ehtinyt lämmittää keliä, ja lujan näköinen hanki petti kymmenen metrin jälkeen. Ehkä huomenna olisi kovempi hanki ja pääsisin aiemmin suksimaan... Tai no, katsotaan nyt.

Kolme tekstissä mainittua virhettä on piirretty yllä olevaan kuvaan oranssilla värillä.

Ravintoarvot kohdalleen!

Nyt on valmistautuminen sprinttikisaan viety huippuunsa. Kolmen kilometrin kuninkuusmatka kun vaatii lujan tankkauksen ja tarkan suunnittelun energian käyttöön! Niimpä intouduin ruuanlaittopuuhiin ja kokkailin lähinnä itselleni, mutta siinä sivussa myös muille kotona olleille halukkaille, erityisen onnistuneen kana-nuudeli-wokin. Yksinkertainen juttu: kanasuikaleet paistetaan ja maustetaan, nuudelit keitetään, ja sitten nämä molemmat lysätään wokkipannuun. Tällä kertaa höysteet olivat yksinkertaiset; silppusin vähän porkkanaa ja kurkkua sekaan. Koko komeus kuumennetaan wokkipannussa kertaalleen soijan ja öljyn kanssa, ja ei kun syömään. Yksinkertainen, helppo, nopeahko ja ennen kaikkea maukas.

Yksinkertaisuudessaan kaunista...

Ja jälkiruoka oli sitäkin yksinkertaisempi... No, alla oleva kuva varmaan kertoo kaiken =D

Elätän toiveita, että kun tulen sunnuntaina takaisin kotiin, joku lusikallinen on vielä jäljellä  palautusruoaksikin.

Eiköhän näillä kulje! Kohta pitääkin suunnata lentokentälle. Ehkä tarkistan vielä ettei unohdu suunnistuskenkiä, emit-korttia tai jotain muuta yhtä tärkeää kotiin.

Ex tempore!!

Turun leirin jälkeen olin sata varma, että seuraavan kerran pääsen suunnistamaan joskus viikkojen kuluttua kun seura ehkä järjestää leirin, tai sitten järjestetään oma leiri, toivonmukaan ennen SM-kisoja kuitenkin. Turussa oli puhetta Espoon sprinttikisasta, joka on nyt ylihuomenna lauantaina. En pitänyt mitenkään realistisena lähtöä sinne juoksemaan, ennen kuin viisas rakas Ella mainitsi ehkä lentävänsä sieltä sitten Kuusamoon joksikin aikaa. Lentävänsä! Kuusamosta pääsee lentämällä Helsinkiin!! Näin ollen katsoin kotona nopeasti Finnairin lentovuorot ja seuraavassa hetkessä huomasin jo näppäileväni suunnistusliiton IRMA-palveluun lisenssinumeroani ja ilmoittautuvani lauantain eSprinttiin. Oho! Niin että huomenna illalla lennän ensimmäist kertaa vuosikausiin Kuusamosta suoraan Helsinkiin, joku Flybeen potkurikone, mutta kyllä se bussi-juna-taksi-hässäkän voittaa, tai omalla autolla huristelun. Severin kummitäti Espoossa lupasi majoituksen ja jopa kyydin kisapaikalle. Niin että varasin sitten ne lentoliput. 

Tämä sitä on, yleensä en lähde mihinkään mukaan ilman kunnon harkintaa, mutta näköjään suunnistuskisoihin minut saa kun vain mainitsee jotain sinne päin. Näin aloitan suunnistuskauden monta viikkoa etuajassa, ja saan ensimmäistä kertaa vetää sprinttikisan ennen SM-sprinttiä. Jospa tänä kesänä se vaikuttaisi niin, etten SM-kisoissa heti alkuun pelaa itseäni pois finaalista...

Ainut negatiivinen uutinen on, että Ellani ei nyt sitten ilmeisesti tulekaan Kuusamoon, kun pitää lukea pääsykokeisiin. Ja ymmärränhän sen, onhan opiskelupaikka ja kouluun pääseminen aika iso juttu. Itse tosin yritän tällä hetkellä kovasti päästä sieltä pois...